Life is not meant to be travelled backwards





Nella ja Helmi, parhaat kaverit ja pienet riiviöt.



Kerroin aikaisemmin että Helmi tulee meille perjantaina 20.9, mut Kallen isä ilmoittikin että Helmin saa hakea jo aiemmin, joten käytiin äitin kaa hakee pikkunen kotiin jo sunnuntaina 15.9. Aluksi Helmin piti totutella jonkin aikaa meidän kotiin ja Nellaan, mutta heti seuraavana aamuna pikkunen oli sopeutunut meille hyvin ja leikki Nellan kanssa ihan innoissaan. :) Tiitaan ollaan tutustutettu Helmiä pikkuhiljaa sillä molemmat ovat vähän jääräpäisiä. Molemmat on reagoinu paljon paremmin kun osasin oottaa.

 

Oli tarkotus tehä tää postaus jo aikoja sitten, mut sattuneesta syystä on ollu aika kiireistä.:D Koulustakin on tullu aika paljon projekteja tehtäväksi tällä viikolla. Koulun jälkeen ollaan oltu Helmin kaa vaan kotona ja treenattu istumista,maahanmenoa,seisomista ja hihna käyttäytymistä. Tiistaina Helmi oli äitin mukana töissä ettei se joutuis olemaan niin kauaa ihan yksinään. Se oli kuulma ollu ihan rättiväsyny koko päivän.:D Eilen ulkoiltiin Helmin,Nellan ja Jontun kaa ja otettiin muutamia kuvia.

 

Helmi ja Jonttu.

 

Kaikki on mennyt tosi hyvin, lukuunottamatta sitä että Helmi on jostain syystä oksennellut aika paljon. Annettiin sille matolääke pari päivää sitten ja tilanne parantui huomattavasti, mutta se on kuitenkin oksentanu kaks kertaa sen jälkeen. Helmi on pirtee ja touhuilee ihan hirveästi, se ei vaikuta siltä et sillä ois mikään vikana, mut pitää seurata tilannetta ainakin pari päivää.

 



Pikkunen suklaasilmä:)

"Tää panta on ihan kauheen kutittava eiks tätä nyt vois jo ottaa pois?"

Tänään lähetään Helmin kanssa mukaan Jontun agilityyn kattelemaan koiria ja uusia paikkoja. Saa nähä mitä pallero siitä tuumii. Agility vaikuttaa kivalta harrastukselta ja oon suunnitellukkin et koitettais sitä joskus Helmin kanssa ja jos se siitä tykkäis ni vois ehkä käydä harrastamaanki.

Viikonloppuna Jonttu oli Porvoossa kaikkien rotujen koiranäyttelyssä kilpailemassa, joten ei siksi ehtinyt edes sunnuntaina hakemaan Helmiä kotiin. Lauantaina Jonttu kisasi englanninspringerspanieli Milolla ja sijoittui viidenneksi kolmestakymmenestä junior handlerista. Milo oli ollu aika haastavalla tuulella, joten oon tosi ylpee että Jonttu sai sen esitettyä niin hyvin että sijoittui.:) Sunnuntaina Jonttu kilpaili SM-osakilpailussa samojedinkoira Tinkalla, joka on aivan ihana ötökkä. Kaksikko pärjäsikin ihan mielettömän hyvin, sillä tulivat toiseksi kolmestakymmenestä osallistujasta. Jäi niin harmittamaan ettei ykkössijaa ja sen kautta mahdollista paikkaa SM-finaalissa tullut, mut pakko myöntää et mielettömän hyvä suoritus!:)
 

 

 

 

Huomenna lähetään koulun jälkeen Helmin kanssa kohti Miehikkälää, viettämään viikonloppu Kallen kanssa.:) Mut tällä kertaa ei tän enempää, tässä vielä muutamat kuvat lähipäivistä!
 



Life is what you make it

Moikka taas!

Ajattelin kirjoittaa tälläsen postauksen missä kerron vähän itestäni ja elämästäni. Oon 18vuotias tyttö ja opiskelen Etelä-Karjalan IB-lukiossa kolmatta vuotta. Perheeseeni kuuluu äidin, iskän, isoveljen ja pikkusiskon lisäksi Jussi niminen 11-vuotias kani, shetlanninlammaskoira Nella, rottweiler Tiita ja kohta myös saksanmetsästysterrieri Helmi.

Omasta mielestäni elämäni on tällä hetkellä oikeestaan tosi onnellista. Vaikka stressi koulun ja loppukokeiden takia onkin iso osa jokaista päivää, on myös paljon asioita jotka on paremmin kun koskaan.

Uskon että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä viimeisin vuosi elämästäni kuvina:

Meidän nella. Siskoni koira on ehkäpä maailman iloisin otus, joka saa hymyn huulilleni aina. Vaikka olis kuinka huono päivä niin kun näkee Nellan ni ei voi ku hymyillä.

Tiita. Tää kuva on jostain viime talvelta kait ja aika harvinaista herkkua, sillä useimmiten Tiita tykkää vaan löhöillä.:D

Nella ja siskoni Johanna. Jonttu on maailman paras sisko. Siitäkin huolimatta että se on usein tosi kiukkunen ja ärsyyntyy helposti. Vietän ison osan vapaa-ajasta Jontun kanssa, koska me ollaan tosi samanlaisia ja tykätään molemmat koirista tosi paljon.

Jonttu harrastaa Junior Handleria, joka vie tosi ison osan varsinkin viikonlopuista. Joskus on vaikee ymmärtää miten se jaksaa herätä lauantai aamuna kello viisi johonkin näyttelyyn, mutta se vaan tykkää tosi paljon koirien esittämisestä ja kaiken lisäksi on tosi hyvä siinä. Oon aina niin ylpee miun siskosta kun sillä menee hyvin kisoissa.

Paras ystäväni Henna. Tutustuttiin Hennan kanssa lukion ykkösellä heti ensimmäisenä päivänä ja siitä lähtien se on ollut miun paras ystävä. Ei nähdä koulun ulkopuolella kovinkaan usein, mutta sillon kun nähään on aina hauskaa ja kauheesti kaikkee juteltavaa. Tää kuva on metrosta Lontoossa.

Miulla on ollut älyttömän hieno mahdollisuus matkustella ja oon siitä tosi kiitollinen vanhemmilleni. Oon nähny maailmaa ja kokenu kaikkee mikä pysyy mukanani minne ikinä meenkään. Tää kuva on viime keväältä Lontoosta, jossa vietin kuusi päivää.

Valokuvaus on ollut miulle rakas harratus reilun vuoden ajan, aina siitä lähtien kun ostin kesätyö palkoilla ikioman järjestelmäkameran. En välttämättä sanois valokuvausta ees harrastukseksi, se on enemmänkin elämäntapa. Kuvaan usein ja enimmikseen koiria. Tykkään myös kävellä vaan jossain metsässä ja ottaa kuvia luonnosta.

Äitini ja Tiita. Molemmat äitini ja siskoni harrastaa koirien kanssa tosi paljon ja oon usein mukana treeneissä kuvailemassa. Onneksi saan kohta oman koiran niin ei tarvii enää tyytyä vaan katsomaan sivusta!

Harjuniityn Hippu. Tässä kuvassa Hippu odottaa jo Helmiä ja sen neljää sisarusta, joten maha on sen takia vähän pullea:D Hippu on tosi kiva koira ja oon todella iloinen siitä että saan koiran, joka on just Hipun pentu.

Kalle ja minä. Ollaan seurusteltu Kallen kanssa kohta vuosi, mutta tunnettu paljon kauemmin. Hassujen sattumusten kautta päädyttiin yhteen ja onneks päädyttiinkin. Kalle on maailman ihanin (ihan oikeesti!) poikaystävä ja tärkein asia miun elämässä. Sen kanssa voi puhua vakavasti kaikesta ja hassutella ihan niin paljon kun haluaa. Siitä lähtien kun Kalle tuli miun elämään, kaikki on ollu tosi hyvin.

Ei kai tässä tän enempää. Hauskaa viikonloppua kaikille!:)

Onnellinen päivä

Ensi viikon perjantaina 20.9.2013 tapahtuu asia jota olen odottanut suurimman osan elämästäni. Saan vihdoin oman koiran! Annoin pennulle nimeksi Helmi. Helmi on saksanmetsästysterrieri ja tulee Hirviluolan kennelistä. Olen ollut hyvin aktiivisesti palleroiden elämässä mukana pentujen ensi hetkistä alkaen, vaikka en silloin osannut kuvitellakaan että saisin yhden niistä itselleni. Helmi on poikaystäväni isän koiran Hipun pentu ja siksi olen nähnyt Helmiä lähes joka viikko sen syntymästä alkaen.

Hirviluolan Helmi

Helmi syntyi 22.7.2013 yhdistelmästä FI KVA-L FI KVA-M FI-MVA Harjuniityn Hippu + FI KVA Fervour August Boy.

On mielettömän hienoa saada pentu sellaisesta kennelistä, jonka kaikki koirat tunnen ja jotka kaikki ovat todella hyväluonteisia. Perjantaina nähdään kuinka perheemme muut koirat, siskoni shetlanninlammaskoira Pyrytuulen Älysöpö "Nella" ja äitini rottweiler Fexweiler's Afrodita "Tiita" suhtautuvat uuten tulokkaaseen.:) Veikkaan ettei tule mitään ongelmia, koirat saattaa vaan olla hieman ihmeissään jokainen.

Tulevaisuuden suunnitelmissa miulla ja Helmillä on menestyä näyttelyissä, harrastaa verijälkeä ja raunioita, sekä tietenkin arki elämää helpottavaa tottelevaisuutta. Olisi mielettömän hienoa saada Helmistä Suomen muotovalio! Jos sillä vain suinkin on edellytyksiä ulkonäön puolesta ni oon valmis tekemään paljoin töitä tittelin eteen. Uskon että se ois kumminkin helpompi saavuttaa just
Helmin tyylisellä rodulla, joka ei ole niin yleinen.

En malta oottaa että saan söpöläisen kotiin!<3

Ensimmäinen postaus

Ensimmäisen postauksen aika!

Arki on pyörinyt ihan normaalisti koulun ja lähinnä kotona olemisen ympärillä. Käytiin kuitenkin poikaystäväni Kallen kanssa viime sunnuntaina 8.9.2013 Lappeenrannassa Plantagenin hyväntekeväisyys Match Showssa, jossa menin isojen koirien kehään kummini bullterrierin Yoeckydoes Kiara "Himpun" kanssa. Tämä oli minun ja Himpun toinen yhteinen mätsäri ja menikin paremmin kuin viimeeksi. Oltiin punaisten kuuden parhaan joukossa, ilman sijoitusta tosin. Ensimmäisessä mätsärissämme oltiin punaisten nelosia, mutta liikkeet meni älyttömän huonosti. Tuomari taisi vaan ihastua Himppuun!:D

Lähiaikoina olen treenannut Himpun kanssa tosi paljon näyttelyjuttuja ja kummini olikin sitä mieltä että voisin viedä Himpun joku kerta ihan oikeaan näyttelykehään. Liikkeissä on vielä parantamisen varaa, mutta seisominen menee tosi hyvin. Saattaa olla että vien Himpun Lahti KV näyttelyyn lokakuussa. Jännittää jo nyt! Se olisi ensimmäinen "oikea" kehä miulle.

8.9 Hyväntekeväisyys Match Show

Aikaisempi mätsäri Hovinpellossa